Ennen koneita -näyttely avoinna!

Perjantaina 1.3.2019 pitkä ja vaiheikas näyttelynrakennusurakka sai päätöksensä, kun museolla juhlittiin Ennen koneita-näyttelyn avajaisia. Avajaisvieraita saapui liki 200 ja tunnelma oli iloisen juhlava.

Tilaisuuden avasi näyttelyhallin yhteydessä sijaitsevassa upouudessa Aitta-tilassa Suomen maatalousmuseosäätiön hallituksen puheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä. Museonjohtaja emeritus Teppo Vihola esitteli puheessaan Viikin maatalousmuseon kokoelmien vaiheita sekä uutta Ennen koneita-näyttelyä.

Olavi Ala-Nissilä

Teppo Vihola

Antti Herlin

Ystävänpäivän Kulttuurikuokka luovutettiin tilaisuudessa Teppo Korhoselle.

Kone Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Antti Herlinin puheen jälkeen oli aika nauttia tarjoiluista sekä tutustua uunituoreeseen näyttelyyn.

Näyttelyn yli 500:sta esineestä jokaiseen voi tutustua tarkemmin esinetekstinäyttöjen avulla. Viimeisiä englannin- ja ruotsinkäännöksiä esinetiedoista siirrettiin kiireesti sovellukseen ja näyttely- ja Aittatilaa siivottiin kiivaasti vielä perjantai-iltapäivällä, mutta avajaisten alkaessa klo 17 oli kaikki valmista.

Mikä tuo seinällä oleva esine mahtaa olla? Onko se ehkä kotoisin meidän kotipaikkakunnaltamme? Esinetekstinäyttöjen avulla saa helposti tarkempaa tietoa mistä tahansa näyttelyn esineestä.

Moni museon henkilökunnasta ja usea avajaisvieras juhlisti tilaisuutta kansallispuvussa. Tunnistatko, mitkä paikkakunnat olivat edustettuina?

Tilaisuuden päätteeksi museonjohtaja Sami Louekari lausui avajaisten päätössanat ja kiitti osallistujia illasta.

Museon henkilökunnalla oli hymy herkässä kovan työn jälkeen. Kenties paras palkinto tehdystä työstä oli nähdä innostus näyttelyyn tutustuvien avajaisvieraiden kasvoilla.

Kohti seuraavia haasteita,

Tutkija-graafikko

Ei mikään nimetön tila enää

Näyttelytila ei ole enää vain halli.

Seinille on kiinnitetty levyjä. On rakennettu väliseiniä, näyttelyrakenteita ja vitriininpohjia. Ihmetelty istuinten paikat ja lähetetty hyllyjä maalattavaksi. Harmaa on muuttunut väreiksi.

Osittain näyttelyssä näyttää vielä rakennustyömaalta.

Tilaan on muodostunut kulkusuunta, harkittuja osastoja ja tuumailtuja näkymiä. Suuret linjat on päätetty ja selvitetty. Yksityiskohta yksityiskohdalta toteutus kulkee kohti haluttua lopputulosta. Näyttelytila ei ole enää vain mikä tahansa näyttelytila vaan kehykset juuri tälle näyttelylle.

Paikoin näyttelykokonaisuus hahmottuu jo hyvin.

Yhdeltä seinältä katselevat jo lehmät, toisella on kaskiväki työssään. Esine toisensa perään löytää paikkansa. Seinät täyttyvät puutapeista ja katto koukuista, joiden varaan niitä lasketaan. Esineistö elää viime hetken muutoksia: yhdellä osastolla päätetään luopua parista sirpistä, toisella lisätään joukkoon vielä yksi hanko.

Esineet eivät ole enää vain osa entisen Viikin maatalousmuseon kokoelmaa, ne ovat osa uutta tarinaa, tätä näyttelyä.

Ja tällä näyttelyllä on jo nimikin: Ennen koneita.

Kuukausi avajaisiin, toteaa näyttelyamanuenssi

Messut ja museoita Saksassa

Marraskuun alkupuolella pieni joukko sarkalaisia vieraili kansainvälisillä museo- ja näyttelytekniikan MUTEC-messuilla Leipzigissa. Tähtäimessämme oli kartoittaa erityisesti näyttelyvalojen ja kosketusnäyttöjen tarjontaa, mutta myös haistella mitä uutta museo- ja näyttelytekniikan saralla on maailmassa tarjolla.

Päällimmäisenä messutarjonnasta jäi käteen tunne siitä, että museokentällä toimivaksi todetut uutuudet löytävät yllättävänkin nopeasti tiensä käyttöön. Esillä olleista teknisistä ratkaisuista miltei kaikki olivat sellaisia, joihin olimme muodossa tai toisessa voineet tutustua jo jossain museossa. Luotto omaan kontaktikenttään ja vertaisverkostoon kasvoi entisestään.

Messuvierailun lisäksi ehdimme tutustua Grassi -museoihin Leipzigissa ja Deutsches Historisches Museumiin Berliinissä. Molemmat museokokonaisuudet ovat suuria pitäen sisällään tuhansia näyttelyobjekteja ja hurjasti asiaa. Kiinnostavien esineiden ja näyttelyteemojen lisäksi meidän katseemme kohdistui kuitenkin myös moneen muuhun: vitriineihin, valaistukseen, muuhun käytettyyn näyttelytekniikkaan ja tekstien sijoitteluun. Näyttelyvahdit saivat kohotella kulmiaan, kun esillä olevien esineiden sijaan osoittelimme toisillemme valoja ja näyttelyiden kulumakohtia tai tutkailimme nenä kiinni lasissa vitriinin ilmanvaihtoaukkoja.

Uutta näkökulmaa näyttelytuotantoon toi Deutsches Historisches Museumissa esillä ollut Eurooppa ja meri –näyttely, jossa näkö- ja kuulorajoitteiset museovieraat oli otettu huomioon kautta linjan laajuudessa, jota harvemmin kohtaa.

Arkiaherruksessa jo tiukasti kiinni,
näyttelyamanuenssi

Miten syntyy multimedia?

Mitä multimedia oikein pitää sisällään? Tai mitä sen tulisi pitää sisällään? Näiden kysymysten äärellä on museolla kamppailtu ahkerasti, kun on suunniteltu Viikki-hallin multimedioita. Uuteen näyttelyyn tulee esille kaksi multimediaa, joista toisen kautta kävijä voi tutustua suomalaisen ruokakulttuurin vaiheisiin eri aikoina ja toisen kautta perinteisiin suomalaisiin pihatyyppeihin. Suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa on ollut kova työ ja vihdoin loppusuora jo häämöttää.

Näyttelyamanuenssi testaamassa multimedian toimivuutta.

Miten multimedia syntyy? Aivan aluksi tarvitaan aihe ja idea, jonka pohjalta lähdetään suunnittelemaan asiasisältöä ja rakennetta. Tavoitteena on löytää mahdollisimman kiinnostava ja toimiva kokonaisuus, jonka kautta on helppo ja nopea jakaa tietoa.

Kun pohjarakenne on saatu hahmoteltua, on aika alkaa kasata lihaa luiden päälle sisältötekstien ja kuvien muodossa. Sisältötekstien kirjoittaminen ja hiominen on haastavaa puuhaa. Tekstien täytyy olla informatiivisia, mutta myös sopivan yksinkertaisia ja lyhyitä. Valokuvat pitää valita huolella ja piirroskuvat tilata taiteilijalta. Tässä kohtaa meillä kävi onni, kun taiteilija itse oli multimedioita toteuttamassa – piirrokset valmistuivat sitä mukaa kun niitä tarvittiin.

Pihapiiri-multimediassa tutustutaan muun muassa avopihoihin ja Ristiinassa sijaitsevan Pien-Toijolan pihapiiriin.

Asiasisällön tuottaminen on museon heiniä, mutta ohjelmointi ja koodaus kannattaa jättää alan ammattilaisille. Multimedioiden teknisessä toteutuksessa käännyimmekin turkulaisen Magis Multimedian puoleen. Heidän käsissään multimedioiden rungot, navigointi ja visuaalisen ilme löysivät muotonsa. Me toimitimme asiasisällöt ja rakennesuunnitelmat. Valmista ei tule kerralla, vaan navigoinnin ja rakenteen toimivuutta kannattaa testata ennen työn saattamista valmiiksi.

Lopputarkastus ja viimeiset korjaukset. Pelaako multimedia kuten pitää ja onko kaikki oikein ja oikeilla paikoillaan? Pientä viilattavaa riittää.

Kun lopulta kaikki palaset on saatu koottua, tehdään vielä viimeiset tarkistukset ja säädöt. Varmistetaan, että kuvat ja tekstit ovat oikeilla paikoillaan, navigointi pelaa, ajastukset ovat kohdillaan ja kaikki toimii, kuten pitääkin.

Työn touhussa,

tutkija-graafikko ja amanuenssi

 

Värisävyjä ja levymittoja

Uuden näyttelyn suunnitteluprojektissa ollaan vaiheessa, jossa prosessi näyttäytyy suurten kokonaisuuksien sijaan valtavana määränä pieniä yksityiskohtia. Ja tässä vaiheessa yksityiskohdat tulevat usein ilmi kysymysten muodossa. Niitä ropisee kuin omenoita alas puusta syystuulessa.

Vaikka mahdollisimman moni näyttelyrakenteiden yksityiskohta on pyritty varmistelemaan jo suunnittelupöydällä, riittää niitä pohdiskeltavaksi vielä pitkäksi aikaa. Pyöristetäänkö levyjen kaikki reunat? Mikä vanerin laatuluokka vastaa haluttua lopputulosta? Millainen levypaksuus riittää seinään kiinnitettäviin levyihin? Mikä maali on esineystävällisin? Jos levykoko ei riitä, mihin sauma halutaan?

Näyttelysuunnittelijan kanssa on pohdittu tulevan näyttelyn värejä. Onko näyttely väritykseltään raikkaan viileä vai löytyvätkö sen sävyt syksyn väripaletista? Toistetaanko esineiden värimaailmaa vai haetaanko kontrasteja? Mikä väri toimii isona pintana, mikä pienenä väriläiskänä? Miten näyttelyvalaistus vaikuttaa värisävyihin? Muutaman koesuunnitelman ja parin koemaalauksen jälkeen näyttelyn väreistä on päästy tyytyväiseen yksimielisyyteen.

Värien pohdintaa

Ilahduttavaa on ollut huomata, että näyttelyprojektiamme seurataan ja sen edistymisestä kysellään sekä museon lippukassalla että missä vain väki sarkalaisiin törmää. Tuntuu kannustavalta, että sekä tekemisemme että esille tuleva kokoelma herättävät kiinnostusta. Välillä saamme vastata tarkkoihinkin kysymyksiin esille tulevista esineistä ja niiden kunnosta, mutta ehdottomasti eniten kysytään: ”Milloin näyttely on valmis?”. Tällä haavaa voimme kertoa, että näyttelyn valmisteluaikaa on hieman pidennetty ja näyttely avataan yleisölle vuoden 2019 alkupuolella.

Museon henkilökunnan mielessä takoo puolestaan tällä hetkellä kiivaimpana yksi kysymys: ”Mikä näyttelylle nimeksi?”. Onko sinulla hyvää ehdotusta?

Jo seuraavia yksityiskohtia tähyten,
näyttelyamanuenssi

 

Ruista ranteeseen!

Torstaina 23.8. museolla pöhistiin vanhoista ruistaikinajuurista. Ruista ranteeseen -ruistaikinajuuritilaisuudessa jaettiin tietoa Luonnonvarakeskus Luken ruistaikinajuuria koskevasta tutkimushankkeesta sekä kerättiin näytteitä vanhoista taikinajuurista.

Riihi-tilassa järjestetyn tilaisuuden avasi näyttelyamanuenssimme Maria Vanha-Similä, minkä jälkeen Luken tutkijat kertoivat tutkimushankkeesta. Erikoistutkija Teija Tenhola-Roininen kertoi tutkimuksen taustoista ja siitä, miksi ruishapanjuuria ja maatiaisruista halutaan tutkia. Rukiissa on tutkitusti monia terveysvaikutuksia, samoin hapattamisella.  Hapattaminen vaikuttaa myös leivän koostumukseen ja makuun. Taikinajuurten mikrobistoa tutkimalla voidaan oppia hyödyntämään hapattamisen positiivisia ominaisuuksia entistä paremmin paitsi ruisleivän leivonnassa, myös muussa elintarviketuotannossa.

Luken tutkimushankkeessa kerätään myös tietoa ja tarinoita vanhoista juurista, ja tutkija Maarit Heinonen esitteli jo hankkeen parissa kerättyjä tarinoita. Ruisleivän leipomiseen liittyy monenlaisia perinteitä ja käytäntöjä. Yleisössä oli useita innokkaita ruisleivän leipojia ja Heinosen esittämä videotaltiointi eräästä tavasta leipoa ruisleipää herätti vilkasta keskustelua. Voiko ruisleipätaikinaan laittaa hiivaa? Entä muita, kuin ruisjauhoja? Miten paljon ja kuinka karkeita jauhoja hyvän taikinan teko vaatii?

Taikinajuuritarinoiden jälkeen erikoistutkija Minna Kahala perehdytti yleisön hapanjuuren vaikutuksiin ruisleipään. Ja niitä vaikutuksiahan riitti. Esitysten ja keskustelun jälkeen oli vuorossa taikinajuurinäytteiden keruu tutkimuskäyttöön. Ilahduttavasti useampikin osallistuja oli tuonut mukanaan näytteen omasta vanhasta taikinajuurestaan.

Lopuksi tutustuttiin museon Ruisleipä-näyttelyyn miniopastuksen muodossa. Tilaisuus oli tutkimushankkeen kannalta oikein onnistunut ja osallistujatkin tuntuivat saaneen siitä paljon irti. Ravintolan ruisteemainen menu kruunasi tämän rukiintäyteisen päivän.

Tuumailee

tutkija-graafikko

Esineiden tulvaa

Heinäkuun lopulta lähtien Loimaalle on kurvannut pari kertaa viikossa täysperävaunullinen rekka kyydissään muodoltaan mitä kummallisempia, pellavakankaaseen ja kuplamuoviin käärittyjä ja kuljetuslavoille tukevasti kiinnitettyjä möhkäleitä sekä parisataa pahvilaatikkoa. Möhkäleiden ja laatikoiden sisältä paljastuu Viikin entisen maatalousmuseon Sarkaan siirrettävä esinekokoelma. Tilanne on kutkuttava, sillä Sarka-museon henkilökunta pääsee nyt ensimmäisen kerran käsiksi esineisiin, joiden varaan näyttelyä on suunniteltu.

Kaikkiaan Helsingistä siirtyy Sarkaan 1429 kokoelmaesinettä sekä niihin liittyvää arkistomateriaalia. Kaikki esineet eivät olleet Viikin näyttelyssä esillä ja tilanne on sama Loimaallakin. Suunnitelman mukaan esille asetetaan kuitenkin yli 600 esinettä.

Tässä vaiheessa esineistö sijoittuu Loimaalla kolmeen osoitteeseen. Suuret, näyttelyyn tulevat esineet kuljetetaan suoraan vastavalmistuneeseen halliin. Paikoilleen niitä ei kuitenkaan vielä saada, vaan ne nostetaan opetustilojen puolelle odottamaan näyttelyrakenteiden valmistumista ja näyttelyyn pääsyä. Suuret varastoitavat esineet puolestaan on kuljetettu suoraan museon varastoon. Vuokrattuun väliaikaistilaan on siirretty kaikki pieni ja keskisuuri esineistö, joka suurelta osin on pakattu laatikoihin ja rullakoihin.

Pari lastillista tavaraa vielä odottaa Helsingissä kuljetusta Loimaalle. Museon henkilökunnalla siis riittää purettavaa vielä hyväksi toviksi. Väliaikaistilassa oleva esineistö lajitellaan näyttelyyn tuleviin ja varastoitaviin. Samassa yhteydessä esineiden kunto tarkistetaan, tarvittaessa esineitä kuvataan ja tehdään viimeisiä esinevalintoja.

Lastauslavojen, laatikoiden ja rullakoiden keskeltä,
näyttelyamanuenssi

Kesäpäivän jälkimainingit

Torstaina 19.7. maatalousmuseossa vietettiin vauhdikasta koko perheen kesäpäivää. Aurinkoinen ja helteinen sää houkutteli paikalle paljon väkeä. Päivän aikana riitti ohjelmaa sekä museon sisätiloissa, että piha-alueella.

Lasten kierroksilla tutustuttiin maatilan eri eläimiin ja niiden tehtäviin. Työpajoissa valmistui kesäisiä kukkakangaskasseja sekä veikeitä kivimehiläisiä. Kasvomaalaus keräsi osallistujia jonoksi asti. Halukkaat pääsivät maalauttamaan haluamansa kuvan esimerkiksi poskeen.

Kuva-aiheista suosituimpia olivat erityisesti hämähäkit ja valkoiset puput. Pupu-kuvien suosion syynä olivat ehkä museon pihalla Kanniston kotieläintilalta vierailulle tulleet vasta viikon vanhat kaninpoikaset. Kanniston kotieläintilalta oli mukana myös aasi, Leenu vuohi ja alpakoita.

Myös keppihevoskisat saatiin järjestettyä ja kilpailijat jaksoivat hyvin iltapäivän helteestä huolimatta. Vauhdikasta menoa tarjosivat myös Kylämäen hevostilan kärryajelut. Meillä oli täällä Sarassa oikein antoisa päivä ja hymyilevät kasvot kertoivat ainakin jotain tapahtuman onnistumisen puolesta. Pistetäänpä ensi kesänä vielä paremmaksi!

Maatalousmuseon kesäpäivä

Saran kesäpäivä lähestyy kovaa vauhtia ja sen valmistelut ovat myös täydessä vauhdissa. On soitettu puheluita, käyty ostoksilla, askarreltu ja istuttu pöydän ääressä suunnittelemassa sitä, mitkä ovat kivan kesäpäivän ainekset koko perheelle.

Viime kesänä suositut keppihevosesteratsastuskisat saavat jatkoa. Rata pitää vielä koejaa kisaajia varten, mutta ruusukkeet ovat jo odottamassa.

Mikä olisikaan mukavampaa kuin olla ulkona kesällä? Tällä kertaa ulkona voi viettää aikaa mehiläisten matkassa, jotka ovat piiloutuneet museon piha-alueelle.  Mehiläisiä voi löytää muualtakin, esimerkiksi kasvomaalauksista! (Maalausharjoittelut ovat käynnissä)

Tämän kaiken lisäksi ei sovi unohtaa yleisöopastuksia ja eläinkavereita, joita voi tulla katsomaan kesäpäivänä Sarkaan. Ehkä tässä nyt on kaikki ainekset, mitä mukavaan koko perheen kesäpäivään tarvitaan.

Kesätunnelmia

Kesä on mukavaa aikaa museossakin, kun kesälomalaiset kiertävät Suomea ja vierailevat museossa. Kesän aikana ryhmät, perheet ja kaveriporukat pistäytyvät museossa joko pidemmän kaavan mukaan tai pikaisemmin matkalla jonnekin.

Museolla tapahtuu monenmoista kesän aikana. Heinäkuussa museon perusnäyttelyyn pääsee tutustumaan oppaan johdolla arkisin maanantaista perjantaihin sekä sunnuntaisin. Nämä yleisöopastukset alkavat klo 12 museon aulasta ja kierrokselle voi osallistua pääsylipun hinnalla. Ensimmäinen kesän opastus pidetään sunnuntaina 1.7. Lasten opastetut kierrokset ovat tiistaisin ja torstaisin klo 11, jolloin kierretään näyttelyä oppaan kanssa lapsille sopivan teeman kanssa.

Heinäkuun 19. päivä torstaina museolla vietetään Maatalousmuseon kesäpäivää. Museolla voi tavata kotieläimiä, osallistua opastetuille kierroksille ja kepparikisoihin. Lisäksi luvassa on kasvomaalausta ja muuta koko perheen puuhaa.

 

Museon pihalla kesän ajan kävijöitä tervehtivät puput, lampaat ja kanat. Kanalassa kotkottavat maatiaiskanat Matilda, Viivi, Kaija, Paula sekä Clarice. Kanalan kukko on nimeltään Hector. Pörröiset puput Nutta ja Nappu asustavat omassa mökissään intoutuen välillä kaivamaan maata ja rakentaen omia kulkuväyliään. Lampaat Rusetti, Napero ja Nöpö viettävät rauhallista laiduneloa omassa aitauksessaan. Pihalla pääsee myös kokeilemaan puujalkoja tai köydenvetoa kaverin kanssa ja etupihalla polkutraktorit ja keppihevoset kutsuvat leikkimään. Kesä koostuu monista asioista kuten kävijöiden iloisista ilmeistä, vehreästä ruohosta, kesäeläinten äänistä ja pihalla telmivistä lapsista, joten kesän soisi jatkuvan vain.