Palavereja näyttelysuunnittelun ytimessä

Säännöllisesti pidettävien Viikki-hallin rakentamiseen liittyvien työmaakokousten lisäksi museolla palaveerataan Viikki-halliin liittyen myös toisenlaisissa merkeissä. Näissä palavereissa kädet viuhuvat pöydän molemmin puolin. Välillä kurtistellaan kulmia, välillä nyökkäillään hyväksyvästi. Selitetään, kysellään, tehdään huomioita. Neuvottelupöydällä makaa esinelistoja ja pohjapiirustuksia, näytöllä vilahtelee havainne- ja esinekuvia.

Ollaan näyttelysuunnittelun ytimessä. Tulevan näyttelyn yleisajatus ja monien yksityiskohtien ideat olisi saatava puristettua sellaiseen muotoon, että niitä voidaan käytännössä toteuttaa. Onko tilaa kaikelle suunnitellulle? Mikä näyttelyosio kaipaa vielä lisää pohdintaa? Millainen on esineiden ja kuvien suhde?

Yksin ei museon henkilökunta näiden pähkäilyjensä kanssa ole. Neuvottelupöydän äärestä löytyy myös suunnittelun ammattilaisia. Tässä vaiheessa projektia apunamme on salolaisen ProtosDemosin väki. Heidän kanssaan haetaan ratkaisuja, jotta jokainen esine löytää oikean paikkansa, näyttelytilassa olisi helppo liikkua, näyttely etenisi ymmärrettävästi ja tilat miellyttäisivät silmää.

Seuraavaa palaveria valmistellen,
näyttelyamanuenssi

Toisiamme tukien

Kun olimme saaneet uuden perusnäyttelyn valmiiksi, saimme mieluisia vieraita. Satakunnan museo Porissa oli aloittamassa oman perusnäyttelynsä uudistamista ja näyttelytyöryhmä tuli katsomaan meidän ratkaisujamme. Ongelmat ovat tällaisissa projekteissa melko samanlaisia riippumatta siitä mikä museo sitä tekee. Näyttelytila on melko kookas ja käytettävää rahaa niukasti. Sisältöä on kuitenkin pakko karsia tilan ja rahoituksen rajoitusten mukaan.

Satakunnan museon uusi perusnäyttely Elon merkkejä kertoo kattavasti ja monipuolisesti maakunnan historiasta aina esihistorian ajoista 1970-luvulle ja tähän päivään. Kolmen kerroksen ja 1500 m2 näyttely on huima aikamatka sekä satakuntalaisten että erityisesti porilaisten elämään eri aikoina. Näyttelyssä on käytetty uutta tekniikkaa ja uusia esittämisen tapoja.

Elon merkkejä-näyttelyssä hyödynnetään uutta tekniikkaa. Esineistä saa lisätietoja klikkaamalla kuvia multimediassa.

Omasta perusnäyttelystämme ovat päässeet elementtinä Satakunnan museon näyttelyyn suuret taustavalaistut valokuvat, jotka luovat näyttelyyn kunkin aikakauden tunnelmaa ja tilantuntua. Me puolestamme tutkimme Porin näyttelyssä näyttelyrakenteita, valaistusratkaisuja ja tekstien sijoittelua rakenteisiin ja multimediakioskeihin. Saimme näistä hyviä eväitä omaan suunnittelutyöhömme. Näin vuoroin vieraissa!

Suuret taustavalaistut kuvat ovat tuttuja elementtejä Saran perusnäyttelystä.

Näyttelystä löytyvällä kyntö-simulaattorilla voi kokeilla kyntöhommia hevosen kanssa.

Perusnäyttely on rakennettu kolmeen kerrokseen.

Kuvitushommia

Viikki-halliin tulevan näyttelyn suunnittelutyöt ovat olleet käynnissä jo hyvän aikaa. Suuret linjat on hahmoteltu, ja sisältökokonaisuuksia ja osastojen konkreettista toteutusta muotoillaan ahkerasti eteenpäin. Useissa osioissa toteutus hakee vielä muotoaan, mutta muutamissa sävelet alkavat olla jo selvempiä. Esimerkiksi suomalaiset pihatyypit esitellään näyttelyssä multimedian avulla. Toteutus vaatii tekstejä, valokuvia sekä piirroksia.

Kauppilan umpipiha työn alla.

Näyttelyä tuotettaessa ikuisena haasteena on näyttelytekstien määrän pitäminen aisoissa. Museokävijän kannalta on useimmiten mukavampaa, jos luettavaa ei ole ylettömän paljon, mutta vähäisemmät määrät tekstiä voivat tarkoittaa myös vähäisempää määrää tietoa. Kuvien ja piirrosten avulla voidaan karsia luettavien tekstien määrää rokottamatta näyttelyn välittämän informaation määrää. Piirroksesta voi olla suuri apu monimutkaista asiaa selitettäessä. Lisäksi piirroskuva voi pelastaa, kun tarpeeksi laadukasta valokuvaa ei ole saatavilla. Piirroksilla voidaan myös elävöittää kerrontaa ja piristää näyttelyn ilmettä.

Luonnoksia henkilöhahmoista multimediaa varten.

Hyvä kuva voi selittää sanallisesti monimutkaisen asian muutamalla silmäyksellä. Hyvän kuvan työstäminen onkin sitten eri juttu. Kaikkia kuvia ei taitavinkaan piirtäjä pysty suoralta kädeltä sutaisemaan, vaan kuvan suunnittelu ja toteutus voi vaatia joskus paljonkin taustatyötä.  On hankittava tietoa ja tutkittava kirjallisia ja kuvallisia lähteitä aiheesta. On mietittävä toteutusta kokonaisvaltaisesti. Miten asian saisi parhaiten esitettyä kuvallisesti? Millaista kuvakulmaa kannattaisi käyttää? Millaista tyyliä tavoitellaan? Entä värit?

Hieman taustamateriaalia kuvitustyön tueksi.

Tutkija-graafikko

Talvilomailua

Viime viikolla käynnistynyt aarrejahti on alkanut vilkkaasti. Salaperäisten aarteiden etsiminen näyttelystä on herättänyt uteliaiden pikkuetsijöiden kiinnostuksen. Kaikkien aarteiden löytäminen ei ole ollut aivan yhtä helppoa, mutta pienten lisävinkkien avulla aarteet ovat lopulta selvinneet.

Entisajan ihmisten aarteita ovat olleet monenlaiset asiat ja näihin aarteisiin tutustutaan niitä tutkailemalla ja niiden merkitykseen perehtymällä. Aarteita saa tutkia ja niihin saa myös koskea, kunhan käsittelee niitä varoen ja jättää ne omalle paikalleen seuraavan etsijän löydettäväksi. Eräs aarteista on kovin salaperäinen ja siitä on ollut kirjavia tulkintoja. Toisen aarteen kummallisen kirjoitusasun tulkintaan on puolestaan tarvittu toisinaan vanhemman apua, sillä kaunokirjoituksen taitaminen ei ole enää niin yleistä.

Salaperäinen kirje. Kuka onkaan kirjoittanut äidille?

Pakkaskeleillä on mukava viettää aikaa museossa vaikkapa juuri aarrejahdin parissa. Aarrejahtiin pääsee myös tällä sekä seuraavalla viikolla, joten vielä ehtii tutkimaan aarteita. Pääsylipun hinnalla pääset mukaan aarrejahtiin.

Maasta polkaisten

Viikki-halli nousee Saran tontille

Uuden näyttelyhallin rakennustyöt käynnistyivät kahdeksas päivä joulukuuta viime vuonna. Koska alkuperäisestä aikataulusta oltiin hieman jäljessä, töihin ryhdyttiin ripeästi. Pohja kaivettiin ja paalutettiin viikossa, jonka jälkeen päästiin rakentamaan perustusta. Antura valettiin 29. päivä joulukuuta.

Perustus oli valmis viikon kolme loppuun mennessä ja hallielementtien asennus aloitettiin 24. päivä tammikuuta. Seinät kohosivat kuin maasta polkaisten muutamassa päivässä. Parhaillaan nostetaan seinien päälle kattotuoleja.

Museon väki on seurannut rakennustöiden edistymistä innokkaan odotuksen vallassa: Miltähän uusi halli mahtaa luonnossa näyttää? Muuttuuko museomaisema voimakkaasti? Samalla mielissä pyörivät käytännöllisemmät kysymykset: Miten aikataulu etenee? Milloin pääsemme sisään uuteen halliin?

Uuden näyttelyn suunnittelu jatkuu kiivaana ja rakennustöiden edistyminen vain lisää tahtia ja painetta!

RUISLEIPÄ

Sarka-sunnuntaina 28.1. vaihtuvien näyttelyiden tilassa avautui uusi Ruisleipä-näyttely. Ruisleipä- suomalainen ruisleipä nyt ja ennen kertoo rukiisen leivän historiasta ja nykyisyydestä. Näyttelyssä tutustutaan niin taikinajuuren saloihin, erityyppisiin ruisleipiin, kuin rukiin viljelyynkin.

Näyttelyn avajaiset alkoivat kello 14 seminaari- ja kokoustila Riihessä. Olavi Ala-Nissilä lausui tilaisuuden alkusanat, minkä jälkeen Maija Haavisto kertoi vuosien kokemuksella ruisleivän leipomisesta perinteisin menetelmin. Museonjohtaja Teppo Vihola avasi laajemmin suomalaisen ruokakulttuurin historiaa ja suomalaisten ruokavaliossa aikojen saatossa tapahtuneita muutoksia.

Maija Haavisto toi tilaisuuteen myös itse leipomansa ruislimpun. Limppu on maistunut hyvin museon henkilökunnalle.

Yleisöä saapui avajaisiin runsaasti ja tyhjiä tuoleja ei Riihessä juuri ollut. Museonjohtajan puheenvuoron jälkeen oli aika tutustua uunituoreeseen näyttelyyn. Kuten tavallista näyttelyä rakennettaessa, työn loppuun saattamisessa tuli hieman kiire ja viimeisiä tekstitarroja teippailtiin seinään vielä sunnuntai-aamupäivällä! Ajoissa ehdittiin silti. Ruisleipä on esillä vaihtuvien näyttelyiden tilassa vuoden 2018 loppuun. Näyttelystä tehdään myös kiertonäyttely, joka tulee kiertämään mm. Suomen kirjastoissa.

-Tutkija-graafikko

Miksi museolaiset retkeilevät?

Tammikuisena tiistai-aamuna Sarka-museon väki käänsi auton nokat kohti Tamperetta. Tavoitteena oli tutustua uuteen Muumimuseoon Tampere-talolla sekä Työväenmuseo Werstaan uuteen Vapauden museo -näyttelyyn. Taasko ne on jossain? Miksi ihmeessä museolaisten pitää aina lähteä katsomaan muiden näyttelyitä?

Sarkalaiset ihailemassa Muumimuseon pedatilan kalusteita ja säilytystiloja.

Näyttelyn suunnittelu ja rakentaminen ovat prosessi, jossa sadat pienet yksityiskohdat lomittuvat toisiinsa ja löytävät lopulta järjestyksen, jonka katsoja valmiissa näyttelyssä tavoittaa. Suuressa näyttelyssä suunnittelijoita ja käsikirjoittajia on monta – ei riitä, että osaset järjestyvät omassa päässä oikeaan järjestykseen, pitää ottaa huomioon myös muut.

Ja sitten ne ideat ja toteutustavat. Kun tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman laajoja yleisöjä, olla ajankohtaisia ja samalla tehdä aikaa kestävää sisältöä, ideoiden pitäisi olla tuoreita ja toteutustapojen innovatiivisia.

Tässä pohditaan, miten hyödyntää toimivan näköistä ratkaisua suuresta vitriinistä ja pienistä esineistä omassa näyttelyssä.

Suomessa ammatillisesti toimivia museoita on runsaasti ja uusia näyttelyitä rakentuu jatkuvasti. Kollegat eri museoissa painivat samojen haasteiden kanssa ja tuon tuosta syntyy todellisia neronleimauksia – sellaisia, joista muutkin voivat hyötyä.

Museolaisten retkikunnat otetaan toisissa museoissa aina ystävällisesti vastaan. Tampereen retkellämme saimme lämpimän vastaanoton niin Muumimuseon museomestari Manu Alakarhulta kuin Työväenmuseo Werstaan visuaaliselta suunnittelijalta Kati Lehtiseltä ja museomestari Juha Mäkelältä. Tutustuimme uusiin näyttelyihin ja kuulimme niiden toteuttamisesta. Vaihdoimme ajatuksia: mikä toimii, mitä voisi kehittää? Pysyykö tässä materiaalissa maali tai vitriinissä tiiviste? Kuka suunnitteli näyttelyn valot tai toteutti rakenteet?

Museoammattilainen kiinnittää näyttelyssä huomiota hieman erilaisiin asioihin kuin muut.

Siksi me retkeilemme – nähdäksemme, oppiaksemme, tehdäksemme oman työmme paremmin. Kiitos arvon kollegat ja tervetuloa kylään!

amanuenssi

Viikki-hallin peruskiven muuraus

Eilen toimitettiin Sarassa symbolinen Viikki-hallin peruskiven muuraus. Symbolinen siksi, että sääolosuhteet eivätkä rakennustyön vaihe suosineet ulkosalla tapahtuvaa toimitusta.

Perusteellisen katsauksen Viikin maatalousmuseon esinekokoelman sekä maatalousmuseotoiminnan historiaan Suomessa esitti museonjohtaja Teppo Vihola. Hän korosti puheessaan Gösta Grotenfeltin ansioita vanhan maatalouden esineistön kerääjänä sekä museotoiminnan perustajana.

Suomen maatalousmuseosäätiön hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä kiitti puheessaan Viikin kokoelman pelastamisen sekä Viikki-hallin toteuttamisen mahdollistaneita tahoja.

Tilaisuuden juhlapuheen piti maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. Hänen puheensa yhdisti maatalouden menneisyyden saavutukset nykyajan haasteisiin sekä tulevaisuuden visioihin.

Maatalousmuseon tulevaisuuteen kurkotteli puheessaan puolestaan MTK Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki.

Ministeri Leppä luki Viikki-hallin perustussanat sekä sulki ne ja joukon muita dokumentteja peruskivilieriöön yhdessä näyttelyamanuenssi Iina Wahlströmin kanssa.

Tilaisuuden päätteeksi nautittiin ravintolassa joulupuuroa ja glögiä.

Näiden tunnelmien myötä Sarka-museon väki toivottaa kaikille:
Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Rakennustöiden käynnistyminen

Maisema on kauniisti verhoutunut lumeen, mutta museon tiloissa ja myös pihamaalla aherretaan tulevaa näyttely- ja toimintatilan rakentumista varten. Museon pihamaalla rakennustyöt ovat päässeet mukavasti alkuun. Viikki-hallin tuleva paikka alkaa hahmottua maisemasta ja on hienoa seurata rakennustyön etenemistä.

Uuden näyttelyhallin rakennuttajana toimii Senaatti-kiinteistöt ja urakoitsijana on SG-Rakentajat Oy. Museon sisällä henkilökunta puolestaan ahkeroi näyttelynsuunnittelun parissa, johon kuuluu monta vaihetta ennen näyttelyn valmistumista. Rakennuksen valmistuminen ajoittuu kesälle ja uusi näyttelytila avautuu yleisölle loppusyksystä.

Viikki-hallin peruskiven muuraus pidetään tiistaina 19.12. klo 18. Tilaisuudessa peruskiven muuraa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja tilaisuudessa kuullaan puheita muun muassa maatalouden ja ruuantuotannon historiasta ja tulevaisuudesta sekä Viikin kokoelman historiasta. Ohjelman jälkeen tarjolla on joulupuuroa ja glögiä. Kaikki ovat tervetulleita juhlistamaan uuden näyttelyhallin peruskiven muurausta. Sydämellisesti tervetuloa!

Jouluaskartelua

Saran joulunajan ohjelmaan kuuluvat tänäkin vuonna jouluaskartelupajat. Ensimmäinen jouluaskartelupaja järjestetään kuluvan viikon sunnuntaina 26.11. Silloin askarrellaan paperinen himmelikoriste. Seuraavalla kerralla sunnuntaina 10.12. askarrellaan paperinen enkeli ja sitä seuraavalla kerralla punatulkku villalangasta. Tämän vuoden askartelupajoissa halusimme huomioida materiaalien uusiokäytön, ja tämän viikon pajassa ja seuraavassa sunnuntaina 10.12. järjestettävässä pajassa askartelumateriaalina käytetäänkin vanhojen lehtien ja kirjojen sivuja.

Jos himmelin teko ei ole ennestään tuttua, sunnuntain pajassa pääsee hyvin jyvälle himmelin peruspalikan kokoamisesta. Kokeneemmalle tekijälle paperi tarjoaa uuden tuttavuuden rakennusmateriaalina. Perinteinen himmeli valmistetaan oljista, mutta modernin himmelin voi tehdä vaikkapa pilleistä. Myös paperi soveltuu himmeliaskarteluun, joskin se vaatii hieman enemmän vaivannäköä työn alkuvaiheessa. Mallihimmeliä suunnitellessa museotyöntekijä totesi kuitenkin, että paperin pyörittely putkiksi oli itsessään aika hauskaa puuhaa.

Askartelupajojen välissä sunnuntaina 3.12. museossa vietetään jälleen perinteisiä Joulumyyjäisiä. Myyjäisten myyntipaikat on ulkopaikkoja lukuun ottamatta jo kaikki varattu. Innokkaimmat kyselivät myyntipaikkoja jo kesällä, joskin niitä ei ihan niin aikaisin ollut vielä mahdollista varata. Myyjäisistä voi ostaa monenlaisia käsityöläisten tuotteita, leivonnaisia ja muita joulunajan herkkuja. Ravintolassa on myyjäispäivänä tarjolla joulupuuro ja joululounas.