Torstaina 23.8. museolla pöhistiin vanhoista ruistaikinajuurista. Ruista ranteeseen -ruistaikinajuuritilaisuudessa jaettiin tietoa Luonnonvarakeskus Luken ruistaikinajuuria koskevasta tutkimushankkeesta sekä kerättiin näytteitä vanhoista taikinajuurista.
Riihi-tilassa järjestetyn tilaisuuden avasi näyttelyamanuenssimme Maria Vanha-Similä, minkä jälkeen Luken tutkijat kertoivat tutkimushankkeesta. Erikoistutkija Teija Tenhola-Roininen kertoi tutkimuksen taustoista ja siitä, miksi ruishapanjuuria ja maatiaisruista halutaan tutkia. Rukiissa on tutkitusti monia terveysvaikutuksia, samoin hapattamisella. Hapattaminen vaikuttaa myös leivän koostumukseen ja makuun. Taikinajuurten mikrobistoa tutkimalla voidaan oppia hyödyntämään hapattamisen positiivisia ominaisuuksia entistä paremmin paitsi ruisleivän leivonnassa, myös muussa elintarviketuotannossa.
Luken tutkimushankkeessa kerätään myös tietoa ja tarinoita vanhoista juurista, ja tutkija Maarit Heinonen esitteli jo hankkeen parissa kerättyjä tarinoita. Ruisleivän leipomiseen liittyy monenlaisia perinteitä ja käytäntöjä. Yleisössä oli useita innokkaita ruisleivän leipojia ja Heinosen esittämä videotaltiointi eräästä tavasta leipoa ruisleipää herätti vilkasta keskustelua. Voiko ruisleipätaikinaan laittaa hiivaa? Entä muita, kuin ruisjauhoja? Miten paljon ja kuinka karkeita jauhoja hyvän taikinan teko vaatii?
Taikinajuuritarinoiden jälkeen erikoistutkija Minna Kahala perehdytti yleisön hapanjuuren vaikutuksiin ruisleipään. Ja niitä vaikutuksiahan riitti. Esitysten ja keskustelun jälkeen oli vuorossa taikinajuurinäytteiden keruu tutkimuskäyttöön. Ilahduttavasti useampikin osallistuja oli tuonut mukanaan näytteen omasta vanhasta taikinajuurestaan.
Lopuksi tutustuttiin museon Ruisleipä-näyttelyyn miniopastuksen muodossa. Tilaisuus oli tutkimushankkeen kannalta oikein onnistunut ja osallistujatkin tuntuivat saaneen siitä paljon irti. Ravintolan ruisteemainen menu kruunasi tämän rukiintäyteisen päivän.
Tuumailee
tutkija-graafikko
Orastaa 