Näyttelytila ei ole enää vain halli.
Seinille on kiinnitetty levyjä. On rakennettu väliseiniä, näyttelyrakenteita ja vitriininpohjia. Ihmetelty istuinten paikat ja lähetetty hyllyjä maalattavaksi. Harmaa on muuttunut väreiksi.
Osittain näyttelyssä näyttää vielä rakennustyömaalta.
Tilaan on muodostunut kulkusuunta, harkittuja osastoja ja tuumailtuja näkymiä. Suuret linjat on päätetty ja selvitetty. Yksityiskohta yksityiskohdalta toteutus kulkee kohti haluttua lopputulosta. Näyttelytila ei ole enää vain mikä tahansa näyttelytila vaan kehykset juuri tälle näyttelylle.
Paikoin näyttelykokonaisuus hahmottuu jo hyvin.
Yhdeltä seinältä katselevat jo lehmät, toisella on kaskiväki työssään. Esine toisensa perään löytää paikkansa. Seinät täyttyvät puutapeista ja katto koukuista, joiden varaan niitä lasketaan. Esineistö elää viime hetken muutoksia: yhdellä osastolla päätetään luopua parista sirpistä, toisella lisätään joukkoon vielä yksi hanko.
Esineet eivät ole enää vain osa entisen Viikin maatalousmuseon kokoelmaa, ne ovat osa uutta tarinaa, tätä näyttelyä.
Ja tällä näyttelyllä on jo nimikin: Ennen koneita.
Kuukausi avajaisiin, toteaa näyttelyamanuenssi
Orastaa 